Niin tuttua ja turvallista. Hiukset ponnarille ja töihin. Vatsat ja jalkaliikkeet, kyykyt sekä marssit. Aivan kuin olisin tehnyt tätä aina. Mitä enemmän toistoja, sitä enemmän näen peilin tytön läskejä. Tuntuu kuin melkein vuosi ilman tätä salaista jumppaamista olisi kadonnut tuhkana tuuleen ja jatkan vain sitä mihin viime kesänä jäin, ennen hetkellisesti parantavaa osastoa.
Tänään olen kyllä syönyt paljolti. Tai en ruokaa, mutta herkkuja. En ole vielä palannut kalorien maailmaan sinänsä, haluan tehdä pehmeän alun ja normaalin elämän jättämisestä huomaamattomampaa. Tahdon saada pari kiloa vaan annosten kutistelulla, liikunnan lisäyksellä ja herkkujen jättämisellä. Sen jälkeen otetaan kaikki keinot käyttöön, eli karsin ruokavaliosta kaiken liika kalorisen ja muutenkin keskityn ravitsemusasioihin paremmin.
Vaikka nyt puhkunkin vielä energiaa ja kuvittelen tämän laihdutuksen olevan helppo homma, kyllä mä tiedän että parin viikon päästä alan jo uupumaan.
Nyt kuitenkin fiilis on hyvä ja luottavainen. Mä kykenen tähän tälläkertaa paremmin, saavutan mun unelmien lukeman puntarissa. (ensi viikolla täytynee hankkia uusi puntari, koska edelliset on hävitetty kotoani vuosi sitten)
Hei, liityin lukijaksi! Haluaisin sanoa sulle, että älä ala laihduttamaan uudestaan olet täydellinen juuri tuollaisena, mutta se tuntuisi tekopyhältä, koska itsekin olen palaamassa vanhaan. Tosin mulla anoreksiaa seurasi vain hetkellinen "terve" vaihe kunnes syömishäiriö palasi ahmimisena... Nyt yritän päästä irti ahmimishelvetistä ja laihduttaa taas.
VastaaPoistaJään seurailemaan. :)
Hei, kiva kun liityit :) mäkin aloin seuramaan sun blogias :)
Poista