Hymyilen ja nauran. Viimeiset viikot peruskoulua ja olen onnellinen. Ajattelin onneni olevan ikuista.
Mutta nyt. Lomaa takana on kolme viikkoa ja kaikki on murentumassa. Tää tunne on vahvempi. Tai siltä tuntuu ja oon menny heti uusille ulottuvuuksille. Eilen istuin polvet hyytölönä kylpyhuoneen lattialla. Tärisevissä käsissäni pitelin pieniä kynsisaksia. Raastin kärjellä ihoa, mutten saanut verta tulemaan.
Fiksu tyttö, joka voitti anoreksian. Todella fiksut tytöt raastavatkin nilkkojaan saksilla. Ja jättävät taas aterioita väliin. Syksyllä odottaa lukio. Mutta, miten mulle käy tälläkertaa?
Paluu menneisyyteen ei ole ollut vaihtoehto, mutta tällähetkellä se on ainut päämäärä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti