Kuinka..?

Tänään oon syönyt melkein niinkuin oikeasti terve minä syö. Aamusta tuli vahva fiilis, et hei, en todellakaan ole valmis nyt heittämään hanskoja tiskiin ja luovuttamaan mun tervettä elämää. Halusin näyttää syömishäiriö ajatuksille, että mä olen vahva. Söin keksejä, täyte keksejä. Kalorisia ja kiellettyjä. Keksi keksin perään, varmaan ainakin viisi yhteensä. Olo oli ensin hyvä. Ajattelin, että noniin tervehän mä haluan olla. Kunnes katsoin peiliin. Näin taas ne läskit. Kaiken sen minkä vuoksi mun täytyy jättää terve elämäni. Mun täytyy olla taas hyvä, parempi ja PARAS.

Tänään ajatuksiini hiipi läheiset ihmiset. Pohdin miksi haluan taas satuttaa heitäkin. Itseni kiduttaminen ja hidas itsemurha vahingoittavat myös ihmisiä jotka välittävät minusta, ihmisiä jotka hyväksyisivät minut. Mutta vaikka sen näin teoriassa ymmärrän, en osaa ajatella sitä käytännössä omalle kohdalleni. Minun välit toiseen vanhempaani kuihtuivat syömishäiriöni takia. Hän paloi totaalisesti loppuun, kun yritti keksiä keinoja joilla saisi minut tervehtymään. Muistan kun hän saattoi mut osastolle silmät itkusta kiiltäen. Se oli kolmas kerta elämäni aikana kun näin hänen itkevän.
Sen jälkeen välimme kuitenkin kylmenivät. Kun aloin parantumaan, hän ei kyennyt luottamaan siihen että olen tosissani. Olemme etääntyneet eri planeetoille. Sitä minä kadun varmaan ikuisesti. Pelkään, että tällä kertaa menetän enemmän rakkaitani. Sisarukseni, jotka ihailevat minua. Pitävät mua esikuvanaan. Olen huono esikuva, epäonnistunut totaalisesti.

Vuosi sitten sain kummitädiltäni kuvakooste DVD:n rippijuhlistani. Taustalla soinut laulu tuli tänään radiossa. Se oli aika koskettava, viimevuonna tajusin etten olekkaan yksin pahassa maailmassa ja täällä on ihmisiä mun tukena. Tänään havahduin juurikin miettimään noita läheisiä ihmisiäni ja suhteita heihin.

Kuinka paljon olen valmis uhraamaan, mun sairaan salaisen unelman eteen? Kuinka paljon kestän antaa pois? Kuinka kauvan kestän katsoa huolestuneita katseita ja sisarteni itkuisia silmiä? Olenko nyt aivan varma, että tahdon pettää luottamuksen uudelleen ja ehkä lopullisesti..? Onko loppuviimein luurangoksi laihtuminen kaiken tämän arvoista?

Tuossa vielä se laulu mistä mainitsin aiemmin.