XXS

Mursuilu jatkuu syömisten suhteen. Paino oli onneksi pysynyt tismalleen samassa, vaikka tämä on jo toinen päivä syömistä. Muttei se tuosta mihinkään laske, jos en jätä noita ruokia pois. Toivon todella, että jonain aamuna herään mieli täynnä laihdutus intoa. Että jokainen terve ajatus haihtuisi minusta. Miten ihmeessä on ollut vaikeaa olla irrallaan syömishäiriöstä, kun en loppu peleissä osaa olla enää sairaskaan. Olen vieläkin jossain välimaastossa.

Katselen omaa "täydellistä" äitiäni. Kokoa xxs/xs. Hän on niin pieni kokoinen. Lyhyt ja hoikka. Jonain päivänä hän saa niellä täydellisyytensä ja huomata että olen sittenkin vielä parempi. Hän saa katsoa hoikkia jalkojani ja litteää vatsaani. Sitten jonain päivänä se vielä tapahtuu.  Mutta vielä olen möhköfantti. Möhköfantti, jonka askeleet tömähtelevät, vatsa pömpöttää ja rinnat ovat inhottavat. 

Olen rasvapallo.  Ihraa, oksettavaa rasvaa ja kalori mössöä. 

Minä haluan, haluan niin olla pieni. Pieni, siro ja särkyväinen. Tahdon luut lävistämään ihoani. Tahdon olla enkeli, sellainen enkeli joka jonain päivänä on jossain muualla kuin täällä maailmassa, missä ihmisten täytyy olla kokoa xxs.